ABU Hi-Lo keräilykohteena

teksti ja kuvat: Jukka Suomi, Alkuperäinen artikkeli julkaistu WWW ry:n lehdessä 2014

Helposti lähestyttävä mutta yksityiskohdiltaan haastava ABU Hi-Lo tarjoaa antoisan kohteen niin aloittelevalle kuin kokeneellekin keräilijälle.

Hi-Lo on ollut yksi ABU:n suurista menestystuotteista. Menestyksekäs vaappumalli on tullut monelle miehen ikään ehtineelle kalamiehelle tutuksi jo lapsuudessa. Meille keräilyyn addiktoituneilla pitkäaikainen tuttavuus saattaa helposti laukaista keräilyrefleksin. Hi-Lo onkin mainio kohde niin aloittelijoille kuin kokeneelle keräilijäkin. Alku on helppoa, mutta haastavuuttakin kyllä löytyy jos aikoo saada kokoon ”täydellisen” kokoelman.

Hi-Lon Historiaa

Keräilyyn ryhdyttäessä on syytä perehtyä tuotteen historiaan. ABU Hi-Lo ei tee sääntöön poikkeusta. Hieman yllättävää sen sijaan on se että luotettavaa tietoa maailmankuulusta vaapusta on aika hankala löytää. Aiheeseen liittyviä nettisivuja kyllä löytyy, mutta useissa on harhaanjohtavaa ja jopa suorastaan virheellistä tietoa. Yllättävän usein näitä tietoja on vielä kierrätetty niin että useilta sivuilta löytyy yleisesti totena pidetty sama virheellinen tieto. En ryhdy tässä pikaisesti laaditussa jutussa Hi-Lon koko historiaa selvittämään (kun en sitä tunne), mutta muutamia tärkeimpiä tapahtumia ja oleellisia korjauksia netistä löytyvään tietoon on hyvä listata. Parhaina tietolähteinä tässäkin jutussa toimivat ABU:n vanhat luettelot ja vanhat Hi-Lo vaaput. Myös Lennart Borgströmin muistelmia olen lueskellut.

ABU Hi-Lon historia on tiettävästi saanut alkunsa ABU:n ja Heddonin yhteistyöstä. Lennartin muistelmien mukaan Göte ja Lennart Borgström matkustivat vuonna 1954 Göteborgista USA:han höyrylaiva SS Kungsholmilla tarkoituksena osallistua Chicagon kalastusmessuille. Kansainvälisen kaupan vapautuminen oli jo ovella, mutta ABU oli vielä ainoa USA:n ulkopuolinen toimittaja messuilla. ABU:lla oli tarjolla Amerikan markkinoille mullistava tuote – Ambassadeur kela. Pelkästä kelan myynnistä ei kuitenkaan ollut kysymys. Matkalla oli tarkoituksena myös liitoutua joidenkin suurten valmistajien kanssa, koska USA:n tuotanto oli vääjäämättä tulossa Euroopan markkinoille. Isä ja poika kiersivät messuilla ja messujen jälkeen useita valmistajia ja saivat peräti kaksi suurta Skandinavian edustusta: Pfluegerin ja Heddonin. ABU:n ja Heddonin yhteistyö ulottui myös tuotannolliselle tasolle. Ruotsalaiset olivat Borgströmin mukaan edellä valmistusteknologiassa. Valmistusteknologiaa vastaan Borgströmit saivat Heddonilla oppia maalauksesta ja viimeistelystä. Palkkioksi yhteistyöstä Heddon sai oikeuden valmistaa ABU:n Hi-Lo vaappuja. Sopimukseen kuului ilmeisesti myös oikeus myydä Hi-Loja USA:ssa. Siitä tosin en ole löytänyt dokumentteja. Heddon ja ABU Hi-Lo vaappuja vertaillessa tulee vääjäämättä mieleen että ABU on saanut vähän muutakin kuin maalausoppia. Hi-Lon mallihan on ilmiselvästi kopioitu Heddon Vampista.

ABU Hi-Lon ja Heddonin välillä on ilmeinen yhteys. Ylhäältä alas: Heddon Vamp, ABU Hi-Lo leimaamaton prototyyppi, ABU Hi-Lo (1955-1957), Heddon ABU Hi-Lo

Mallit ja värit

ABU Hi-Lo julkaistiin vuoden 1955 Napp Och Nytt -luettelossa. Värejä oli alussa 8 kpl (M, L, T, RH, BG, XBW, XRS, XRY) ja kokoja 2 (110mm/26g ja 80mm/18g). Suurin osa väreistä on koodiltaan tuttuja, mutta poikkeavat uudemmista jonkin verran. Useissa sittemmin umpivärjätyissä väreissä oli nimittäin alussa läpinäkyvä runko (ainakin L, RH, X-värit ja ilmeisesti myös BG). BG on yksi Hi-Lon harvinaisimmista väreistä. ”Borgströms Gullgris” -lempinimen saanut ”Svarting” -väri nimittäin poistui markkinoilta jo noin vuoden jälkeen. Vuoden 1956 Napp Och Nyttissä esiteltiin BG:n sijaan jo XBG, joka myös on hyväkuntoisena askissa varsin harvinainen ja kysytty. Vuonna -56 esiteltiin myös BGL väri, joka mahdollisesti on ollut alusta alkaen umpivärjätty. Yhtään läpikuultavaa BGL Hi-Loa en ole nähnyt.

Vasemmalla: Luurankokuvioinen XBG korvasi ”Borgströmin kultapossun” (BG väri) vuonna 1956, Oikealla: Uintilistan asentoja on alusta asti ollut 6kpl vaikka vanha dokumentaatio ja lukuisat nettikirjoitukset toisin väittävät.

Vaappujen tunnistuksen kannalta suuri muutos tapahtui vuonna 1958, jolloin vaappujen vatsaan ilmestyi patenttimerkintä. ABU oli saanut hakemansa patentin säädettävälle uintilistalle. Samana vuonna saatiin palettiin myös uusi väri: D. Vuoden 1958 Napp Och Nyttissä oli myös korjattu aiempien vuosien kiusallinen ”virhe”. Aiemmissa luetteloissa oli nimittäin mainostettu uintilapulla olevan 5 asentoa. Vuonna 1958 luetteloon tuli yksi asento lisää. Vaapuissa – toisin kuin vanhat luettelot, askit ja lukuisat internet artikkelit väittävät – on aina ollut 6 asentoa. Ehkä dokumentteihin ilmestynyttä ”ylimääräistä” pinta-asentoa ei tohdittu alun perin mainostaa konservatiivisille pohjolan kalamiehille. Tai sitten ruotsalaiset insinöörit tarkensivat laskelmiaan patenttihakemuksen yhteydessä ja päätyivät konsensukseen kuudesta asennosta. Vuonna 1959 julkaistiin itsevalaiseva LYS väri, eli sitä on turha etsiä ilman patenttimerkintää.

80-millisen mallin uintilevy oli alussa selvästi kapeampi kuin pidemmän mallin pyöreä lappu. Joissain lähteissä mainitaan soikean lapun vaihtuneen patentoinnin yhteydessä pyöreäksi, mutta tämäkin tieto on väärä. Pois suljettua ei ole etteikö joku vaappu olisi jo valmistettu leveällä lapulla 50-luvun puolella, mutta patenttimerkittyjä kapealappuisia vaappuja löytyy markkinoilta niin paljon että ilmeisesti muutos on tapahtunut vasta 60-luvun alkuvuosina, useita vuosia patentoinnin jälkeen. Tarkkaa tietoa tästäkään ei ole kohdalleni osunut.

Joidenkin lähteiden mukaan on 110-millisissä XBG ja XBW vaapuissa ollut ennen vuotta 1958 ollut mustat uintilistat. Tämäkään tieto tuskin pitää paikkaansa. Sen verran paljon löytyy markkinoilta kiiltävälappuisia XBW ja XBG Hi-Loja että mustat laput ovat suurella todennäköisyydellä olleet vain vähän aikaa käytössä. Itse asiassa mustalappuisia Hi-Loja on erittäin vaikea löytää. Keräilijäurani aikana on eteen sattunut vain pari aitoa kappaletta. Tussilla väritettyjä (säälittäviä) yrityksiä on ollut huomattavasti enemmän. Kannattaa olla varuillaan.

Vanhempi mustalappuinen ja uudempi patenttimerkitty Hi-Lo värissä XBW. Mustalappuisena on tehty vain väriä XBW ja XBG ennen patenttimerkintää.

Vuonna 1960 saatiin Hi-Lo perheeseen uusi jäsen kun 12-grammainen pikku Hi-Lo esiteltiin Nyt Nappaassa. 60-luku menikin sitten malliston osalta rauhallisissa merkeissä. Vasta 1969 tapahtui suurempi muutos kun 20-grammainen jatkomalli ja 40-grammainen 15cm pitkä Hi-Lo esiteltiin. 20-grammaisessa ei ollut LYS-väriä. 40-grammaista tehtiin vain väreissä: M,BO, BGL ja LYS. 70-luvulla tapahtui muutoksia värikartassa. XBW poistui 1971. BO tuli 1970. L poistui 12-grammaisesta 1972. RH poistui 40-grammaisesta 1972 ja tuli takaisin 1976. Seuraava suuri muutos – monen mielestä upean tarina loppu – olikin sitten tuotannon siirtäminen ensin Japaniin vuonna 1981 ja myöhemmin Taiwaniin. 

Kuumat keräilykohteet

Tuotantoväreistä ensimmäisen vuoden BG on ehdottomasti kuumin kohde. Mielenkenkiintoista olisi nähdä mihin hinta nousisi jos sellainen tulisi myyntiin alkuperäisessä askissa. BG:n seuraaja XBG sekä vanhat hyväkuntoiset XBW:t ovat tuotantoväreistä kakkossijalla. Näistä ehdottomasti mustalappuiset ovat halutuimpia. Mustalappuista XBG:tä en muista koskaan nähneeni. Myyntiin tullessaan mustalappuinen XBG aiheuttaa sydämen tykytystä useassa kodissa ja lisäksi nälkää yhdessä.

Heddon valmisti omaa versiotaan ABU Hilosta nimellä Heddon ABU Hi-Lo River Runt Spook. Kokoja oli vain yksi.

Luonnollisesti myös Heddonin valmistamat Hi-Lot ovat haluttuja. Niitä näkyy myynnissä verrattain usein, muutamia kertoja vuodessa. Hinnat tosin nousevat lähelle sataa euroa (tulleineen). Heddon myi USA:ssa käsittääkseni vain neljää väriä: Red (RH), Yellow (XRY), Black (XBW), Scale (L). Garcian toimiessa jälleenmyyjänä USA:ssa oli myynnissä viisi väriä kun Luminous (LYS) tuli mukaan.

Erikoisvärejä

ABU:n tuotekehitysosastolla on maalailtu myös joitakin mielenkiintoisia erikoisvärejä. Varsinaista erikoisväritehtailua ei tiettävästi ole tapahtunut, mutta markkinoilla liikkuu harvakseltaan joitakin erikoisia väriyhdistelmiä. Joitakin vuosia sitten ABU:n tuotekehitysosastolla projektipäällikkönä työskennellyt Jan-Åke Andersson tyhjensi aarrearkkuaan. Tällöin keräilijöitä hemmoteltiin muutamalla XBW Hi-Lolla, joissa valkoiset luurankoraidat oli maalattu hopealla. Tarjolla oli myös pari kappaletta harmaita versioita BGL vaapuista. Tuotekehitysosastolta on vuotanut myyntiin myös osittain maalattuja vaappuja, esim. BO ilman iskupisteitä. Osassa kokeiluversioissa ei ole merkintää vatsassa. 70-luvulla tuli myyntiin saakka – tosin ilman värikoodeja – pinkki- ja violettisävyiset suomukuvioiset vaaput.

Erikoisvärit saattavat näyttää yllättävän tutuilta. Ylhäällä musta/hopea versio XBW väristä, alhaalla XBW valkoisilla silmillä. Molemmat leimaamattomia ABU:n kehitysosaton värikokeiluja.

Anderssonin mukaan ABU:lla on tehty myyntimiehille maalaamattomia kirkkaita vaappuja, joilla on esitelty Hi-Lon mekanismia ja rakennetta. Markkinoilla on liikkunut muutamia kappaleita 110-millisiä kirkkaita Hi-Loja. Pienemmät 18 ja 12 grammaiset kirkkaat ovat selvästi suurta harvinaisempia.

Kokonaan läpinäkyviä Hi-Loja on tiettävästi käytetty vaapun toiminnan ja rakenteen esittelyyn.

Erikoisväreistä yksi harvinaisimmista ja kysytyimmistä on valkoinen 80-millinen Hi-Lo pinkeillä luurankoraidoilla. WP (White Pink) värinen Hi-Lo ei tullut koskaan myyntiin. Samanniminen väri tuli markkinoille 70 luvulla Kynoch vaapuissa. Kynochin WP oli kuitenkin ilman luurankokuvioita. WP värisiä Hi-Loja on keräilyurani aikana myyty kolme kappaletta Traderassa. Hinta on ollut kaikissa tapauksissa useita satoja euroja.

White Pink väriprototyyppi on haluttu keräilykohde. Tehty ilmeisesti vain 80-millistä kokoa.

Urban Westblomin ja Göran Anderssonin julkaisun ”ABU/Record Beten Från 40 Till 80 Talet” mukaan Hi-Lot pakattiin irtokannellisiin muoviaskeihin ainakin vuoteen 1959 saakka. Periaatteessa sama askimalli oli käytössä myös Schröderillä. Askien ikä on tunnistettavissa karkeasti pohjapaperista, joita tehtiin neljällä eri painatuksella. Westblom ja Andersson esittelevät julkaisussaan aikajärjestyksen, joka ei voi millään pitää paikkaansa, koska heidän listassaan LYS värille leimattu pohjapaperi mainitaan vanhimmaksi. Alla olevassa kuvassa on mielestäni perusteltu ja oikeampi järjestys. Vanhimmassa pohjapaperissa on viittaus vuoden 1955 Napp Och Nytt luetteloon. Toiseksi vanhimmassa viitataan vuoden 1956 Napp Och Nytt julkaisuun. Kahta uusinta löytyy LYS merkinnällä, joten niiden on oltava vuodelta 1958 tai sen jälkeen

Ylinnä vasemmalla vanhin Hi-Lo aski, ylinnä oikealla toiseksi vanhin, alla kaksi 50-luvun lopun askia.

USA:n markkinoilta löytyy Hi-Loja sekä Heddonin että ABU Garcian pakkauksissa. Ilmeisesti Heddon ja ABU eivät myyneet samaan aikaan USA:ssa. Garcian ryhdyttyä ABU:n jälleenmyyjäksi loppui Heddon Hi-Lojen valmistus ja myynti. Tämä siis on vain arvelua. Samaa spekulaatiota jatkaen voisi olettaa että Garcian tultua jälleenmyyjäksi Hi-Loja myytiin ensin kuplapakkauksessa. Muovikannellisen pahviaskin tultua markkinoille Ruotsissa tehtiin Garcialle askeja ABU Garcia painatuksella. 1966 Garcia Fishing Annual -esitteissä Hi-Loja mainostetaan sekä pahviaskissa että kuplapakkauksessa. Keräilijän kannalta kiinnostavimpia ovat Heddonin valmistamien Hi-Lojen askit sekä luonnollisesti erittäin harvinainen ensimmäisen vuoden BG aski. Seuraavassa kategoriassa ovat vanhat hyväkuntoiset XBW ja XBG askit. Hyväkuntoisia muiden värien askejakin on harvassa. USA:n vanhat kuplapakkaukset ovat myös harvinaisia. Kannattaa ostaa jos kohdalle sattuu.

Vasemmalla harvinainen Heddonin ABU Hi-Lo aski. Oikealla niin ikään harvinainen (ilmeisesti) 60-luvun alun Hi-Lo kuplapakkaus.

Mistä ABUa keräilyyn?

ABU:n uistinten osalta Suomi ei ole ykköspaikka. Ehdoton ykkönen on Ruotsi ja siellä nettihuutokauppa Tradera. Aikansa ostoksia tehtyään saattaa Traderan kautta löytyä yhteyksiä myös sikäläisiin keräilijöihin. Kakkoseksi ABU tuotteiden lähteenä nostaisin rankasti aliarvostetun USA:n. Ebaystä löytyy aina silloin tällöin harvinaisia vientimalleja ja -pakkauksia. Hinnatkaan eivät aina nouse huimiksi, koska suurin osa ostajista ja myyjistä eivät tunne ABU:n tuotteita eikä niiden historiaa.