Teksti ja kuvat Jukka Suomi, julkaistu aiemmin WWW ry:n lehdessä
1900 luvun alussa kalan lailla uiva uistin oli usean uistinvalmistajan haaveena ja tavoitteena. Lähimmäksi kalan uintia oli ilmeisesti päästy lusikkauistimilla. Propellien ja siivekkeiden avulla aikaansaadut erilaiset pyörimisliikkeet olivat laajalti suosiossa. Nykyään suuressa suosiossa olevat käsialavieheen periaate oli keksitty jo 1800-luvun puolella. Nykymalliin vavalla nykimällä saatiin kalaa metalli- ja kautsukkikalat ynnä muut kalan malliset uistimet uimaan siinä missä nykyiset jerkitkin. Kalan mallista uistinta ei kuitenkaan kukaan ollut saanut uimaan suorassa vedossa kalan uintia muistuttavalla tavalla vielä 1900-luvun alussa. Tilanne muuttui radikaalisti 1910-luvulla pienen mutta merkittävän keksinnön ansiosta. Henry Dills keksi leukalapun. Hän keksi laittaa metallisen leukalapun puukalan nokalle. Lopputulos ja sen seuraukset ovat kaikkien tiedossa. Vaappu on kaikkialla maailmassa jokaisen vapakalastajan tuntema uistinmalli. Dillsin keksinnöllä on ollut myös suuri vaikutus suomalaiseen viehekalastuskulttuuriin.
Dills kehitteli keksintöään jo 1910-luvun alkupuoliskolla. Patenttihakemus leukalapulle jätettiin joulukuussa 1915. Patentti myönnettiin 7.9.1921. Merkintä patentin myöntämispäivästä ”9/7/1921” stanssattiin leukalappuihin patentin myöntämisen jälkeen. Dillsin ja muiden Creek Chub Bait Companyn yrittäjien nimissä on yhteensä kymmeniä eri patentteja. Suurin osa niistä liittyy erilaisiin malliston yksityiskohtiin. Leukalapun keksiminen oli keksinnöistä kiistämättä suuriin, mutta syytä on mainita toinenkin merkittävä keksintö, joka on vielä tälläkin hetkellä useiden suomalaistenkin vaappuvalmistajien käytössä. Dills nimittäin patentoi vuonna 1920 suomukuvion maalaamisen ruiskulla verkkokuvioisen sapluunan avulla. Kiinnostus vaappuihin oli tuolloin jo herännyt useilla alan toimijoilla ja C.C.B.Co ottikin Heddonin mukaan jakamaan maalaustekniikkaan liittyvän patentin oikeuksia. Oikeudet myytiin Heddonille yhdellä dollarilla. Perusteluna ilmeisesti se että oikeuksia oli helpompi puolustaa kopioijia vastaan kun oikeuksia oli jakamassa alan suurin toimija.
Henry Dillsin keskeisimmät patentit: leukalappu ja ruiskulla maalattu suomukuvio
Dillsin keksintö kaupallistettiin nopeasti. Vuonna 1916 perustettiin Indianaan Creek Chub Bait Company, joka ryhtyi hyödyntämään keksintöä. Joidenkin kirjatietojen mukaan yritys olisi perustettu jo 1906, mutta nykytiedon mukaan vasta 1916. Nimensä yhtiö sai paikallisissa puroissa (greek) elävistä turvan (chub) poikasista. Henry Dillsin lisäksi yhtiötä olivat perustamassa tunnettu liikemies ja rautakauppias Carl Heinzerling ja Garretin kaupungin johtaja George Schulthess. Molemmat toimivat yhtiössä rahoittajina. Yhtiökumppanit olivat Dillsin kalakavereita/tuttuja jo ennen yhtiön perustamista ja saattoivat olla mukana uistinten kehitystyössäkin, ainakin ”koekalastajina”. Yhtiö toimi ensi alkuun George Schulthessin kellarissa. C.C.B.Co oli merkittävä työllistäjä pienessä vain noin 4000 asukkaan kaupungissa. Uistimien valmistus työllisti jo alkuvuosina useita kymmeniä henkilöitä, joidenkin lähteiden mukaan jopa yli 100. Valmistusta organisoitiin myös teettämällä kokoonpanotyötä alihankkijalla. Kaupallisen menestyksen takana oli mitä ilmeisimmin hyvän tuotteen lisäksi Heinzerlingin ja Schulthessin liiketaloudellinen osaaminen. Yhtiöllä oli useita kiertäviä myyntimiehiä jotka myivät tuotetta USA:n laajuisesti urheiluliikkeisiin. Vientitoiminta alkoi myös jo varsin varhain. 1920-luvulla uistimia vietiin jo useisiin maihin, Suomeenkin.
Kaikki alkoi Wiggleristä
Kaupallisen tuotannon alussa vuonna 1916 oli mallistossa vain yksi vaappumalli – Wiggler (100), jota tarjottiin myyntiin neljässä eri värissä: Natural Chub (turpa), White/Read Head (punapää), All Read (kokopunainen) ja Yellow Shiner/Golden Shiner (keltasuomu/kultasuomu). Värikartta laajeni nopeasti. Vuonna 1924 oli käytössä jo 21 vakioväriä. Myös mallisto kasvoi nopeasti. Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen oli tuotannossa jo kolme eri mallia ja kuusi väriä. Yksi uusista vuonna 1917 lanseeratuista malleista oli Wigglerin pienempi versio Baby Wiggler (200). Kaiken kaikkiaan C.C.B.Co:n tuotannossa oli vuosikymmenten mittaan toistasataa mallia. Alkuvuosina kaikki mallit tehtiin puusta. Vuonna 1956 siirryttiin laajamittaisesti muovirunkoisten mallien valmistukseen.
Wiggler oli ehdoton menestys. Se säilyi tuotannossa vuoteen 1964 saakka, loppuun saakka puurunkoisena. 1917 markkinoille tullut Baby Wiggler oli lähes yhtä suosittu. Sen valmistus päättyi 1954. Vuonna 1920 julkaistiin Pikie mallisto, josta tuli vähintään yhtä suuri kestosuosikki kuin Wigglereistä. Wiggler ja Pikie -malliston vaikutus suomalaiseen urheilukalastukseen on ollut kiistaton. Viitisen vuotta Pikien julkaisun jälkeen ilmestyivät ”Amerikkalaiset puukalat” Schröderin ja Stockmannin esitteisiin ja mainoksiin. Vuoden 1921 Stockmanin esitteessä ei puukaloja mainita, mutta vuoden 1925 Schröderin esitteessä on jo useiden eri valmistajien puukaloja. Mukana ovat myös alkuperäiset Creek Chubit neljällä eri mallilla (Pikie, Baby Pikie, Wiggler ja Baby Wiggler) joita kutakin oli tarjolla neljässä eri värissä. Amerikkalaiset puukalat rantautuivat siis maahamme jo ennen 20-luvun puoliväliä. Siitä alkoikin sitten suomalaisen vaapun huikea kehityskaari. Pian oli vastaavaa kotimaista tarjontaa useilta eri valmistajilta. Tuulos, kotimaiset pätäkkävalmistajat, Pylväläinen ja monet muut hyödynsivät leukalappukeksintöä ja imivät vaikutteita puukalojen malleista ja väreistä. Schröder myi 50-luvulla alihankintana teettämiään tuotteita jopa alkuperäisillä C.C.B.Co:n tuotenimillä.
Creek Chubin puukaloja Schröderin vuoden 1926 luettelossa
Alkuperäiset Wigglerin mallit poikkesivat selvästi myöhempien vuosien vakiintuneista malleista. Ensimmäinen 100-sarjan Wiggler malli oli sulavalinjainen ja selkeästi myöhempien vuosikymmenten pullukoita malleja hoikempi. Otsassa oli ilmeisesti tekijän käsialasta riippuen vaihtelevan kokoinen viiste. Leukalapussa ei ollut lainkaan merkintää. Koukkujen ripustuksessa ei käytetty vielä ns. kuppirigiä (cuprig) vaan vaapun pinnassa olevaa pyöreää aluslevyä (washer rig). Vatsan evät maalattiin käsin.
Creek Chub Wigglerin ensimmäinen malli 1910-luvulta. Väri Natural Chub (Turpa)
Seuraavassa versiossa vaapun otsa muuttui selkeästi paksummaksi. Otsassa oli edelleen viiste. Washer Rig oli vaihtunut kuppimalliseksi. Leukalapussa oli jo yrityksen nimi, mutta ei vielä patenttimerkintää koska oltiin edelleen 10-luvulla ja patenttia ei ollut vielä myönnetty.
Creek Chub Wigglerin toinen malli 1910-luvun lopulta. Väri Natural Chub (Turpa) on myös uusia sävyjä.
Kolmannen sukupolven runko tuli kuvioihin ilmeisesti 20-luvulla. Siinä oli jo myöhempien aikojen pyöreä runkomuoto. Otsaviiste oli poistunut. Vuoden 1935 jälkeen 100-sarjan Wiggler ja muut suuremmat vaaput saivat nokalleen vahvistetun leukalapun, jossa on kaksi harjannetta. Samoihin aikoihin ryhdyttiin vaappujen selkään merkitsemään mallinimi, jotta markkinoilla olevat kopiot voitaisiin erottaa alkuperäisistä Creek Chub vaapuista.
100-sarjan Wiggler ja muut suuremmat vaaput saivat nokalleen vahvistetun leukalapun 1935 jälkeen
Baby Wigglerin mallistossa ei tapahtunut yhtä suuria muutoksi kuin Wigglerissä. Otsassa ei ollut viistettä missään vaiheessa. Rungon muoto pysyi päällisin puolin samanlaisena koko historian ajan. Vanhimmat Baby Wigglerit tunnistaakin helpoiten leukalapun merkinnöistä ja vatsan käsin maalatuista evistä. Joissain vanhimmissa yksilöissä voi olla Washer Rig -tyyppinen koukkuripustus.
Harvinainen aivan alkuaikojen (n. 1917) Baby Wiggler, jossa on vielä ns. kuppirigi.
Creek Chub malliston suosituimmasta mallista Wigglerin kanssa kilvoitteleva Pikie -mallisto julkaistiin vuonna 1921 suurin piirtein samoihin aikoihin kuin leukalapun patentti myönnettiin. Pieni määrä Pikie -vaappuja on koottu myös aivan alkuaikoina tai leimattujen lappujen puutteessa nimettömällä vanhalla leukalapulla. Käytännössä kuitenkin lähes kaikki Pikiet on varustettu leukalapulla, jossa on sekä yrityksen nimi että patenttimerkintä. Pikien julkaisun aikoihin oli yhtiön tuotantorutiinit jo vakiintuneet. Joissain varhaisimmissa Pikie -sarjan vaapuissa voi kuitenkin löytyä erikoisempia runkomalleja, alkuaikojen kokeiluja. Joissain yksilöissä voi olla vielä käsin maalattuja eviä.
Harvinainen alkuaikojen Pikie stanssaamattomalla leukalapulla.
Ennen Pikie mallin vakiintumista tehtiin myös viisto-otsaista Pikie vaappua. Vanhimmissa Pikie malleissa voi olla myös käsin maalattuja eviä.
Värit
Greek Chub vaappujen värimaailmalla on ollut suuri vaikutus suomalaisten lohivaappujen kehitykseen. Dillsin keksimän maalaustekniikan lisäksi useat 20-luvun värikartan värit ovat päätyneet tietoisesti tai tiedostamatta vielä nykyisinkin käytössä olevien lohivaappujen kylkiin, Esimerkiksi Golden Shiner, Rainbow, All Red, Readhead, Perch ja monet muut ovat tuttuja värejä nykyäänkin..
Keräilijöille Creek Chub värimaailma tarjoaa monenlaista haastetta. Tehdas on valmistanut asiakkaiden toivomuksesta tilausvärejä ja värimuunnoksia, joita onnekas keräilijä saattaa vielä löytää. Oma lukunsa on myös normaalit värikartan värit poikkeuksellisessa mallissa. Kaikkia malleja ei nimittäin tehty likikään kaikissa väreissä. Kokopunainen oli yksi Wigglerin alkuperäisestä neljästä väristä vuonna 1916. Se on kuitenkin erittäin vaikea väri – itse asiassa kaikissa malleissa. Toinen hyvä esimerkki väriharvinaisuudesta on Baby Pikie Goldfish -värisenä. Se on kirjallisuudessa merkitty äärimmäisen harvinaiseksi vaikka äkkiä katsoen ei yhdistelmässä tunnu olevan mitään outoa. Paljon muitakin esimerkkejä löytyy.
Kokopunainen on erittäin harvinainen Creek Chub väri kaikissa malleissa. Gold Fish on yleinen väri, mutta erittäin harvinainen Baby Pikie mallissa. Molemmat vaaput on myyty WWW ry:n huutokaupassa.
Tilausväreissä on suomalaisillakin oma lusikkansa sopassa. Yllä olevassa Schröderin luettelossa vuodelta 1925 kuvataan neljä väriä. Täsmälleen samat värit olivat myynnissä luettelotekstin perusteella vielä 10 vuotta myöhemmin vuosina -33 ja -35. Noissa väreissä (keräilijän) huomio keskittyy silakka -väriin: ”vaalea hopeanvärisin suomuin, selkä sininen (silakka)”. Kyseessä on selkeästi sama väri joka on dokumentoitu Harold E. Smithin kirjassa Collectors Encyclopedia of Greek Chub sivulla 165 Schröderin erikoisvärinä. Loput kolme väriä ovat normaaleja C.C.B.Co:n vakiovärejä. Siniselkäinen silakka on siis suurella varmuudella Schröderin erikoisväri ”Baltic Herring”.
Schröderin luetteloissa 1925 alkaen väri numero 1 – vaalea hopeanvärisin suomuin, selkä sininen (silakka)
Sitten onkin vaikeampaa. Lukuisten kiertävien ja eri tahoilta kuultujen huhujen mukaan Suomeen olisi tuotu ennen sotia Creek Chubin erikoisvärejä Schröderin toimesta. Villiä huhua suurempaa näyttöä asiasta ei kuitenkaan ole. Päinvastoin. Luetteloissa on vuosikymmenestä toiseen nuo samat värit. Joukossa siniselkäinen ”Baltic Herring”. Vuodesta 1936 alkaen Schröderin luettelossa on rationalisoitu värikoodeja niin että ne kattavat kaikkien valmistajien värit, jonka jälkeen on hyvin hankalaa tunnistaa esim. Creek Chub vaappujen listavärejäkään erikoisväreistä puhumattakaan.
Rationalisoitu värikartta Schröderin 1937 luettelossa
Schröderin ”Baltic Herring” -erikoisvärinä on pidetty myös Silver Shinerin muunnosta, jossa on vihreän selän sijaan harmaa suomutettu selkä. Väri on useampaankin kertaan kuvattuna Harold E. Smithin kirjassa, sivulla 180 ”variation of Silver Shiner” ja sivulla 190 kahteenkin kertaan ”perjantai spesiaaleissa” (syntymäpäivävaappuja vuodelta 1942). Vuodesta 1936 alkaen Schröderin esitteen teksti muuttui. Sininen selkä ja suluissa oleva teksti ”silakka” on pudotettu kuvauksesta pois. Kyseessä saattaa olla joko ilmeinen tilanpuute tai värin vaihtuminen harmaaselkäiseksi sinisen sijaan. Tätä puoltaisi se että ko. väriä tuntuu löytyvän Suomesta yllättävän paljon. Voi tietysti olla myös mahdollista että Schröder, Stockmann tai joku muu uistimia maahan tuonut yritys on tuonut pieniä tai suurempiakin eriä erikoisvärejä, jotka eivät ole koskaan ylittäneet esitteeseen painamisen kynnystä. Esitteitä ei tuohon aikaan muutettu hetken mielijohteesta eikä ihan pienen tarpeen takia. Erikoisvärien maahantuontia puoltaisi myös se että Suomesta on löytynyt USA:n kriteereillä erittäin tai jopa äärimmäisen harvinaisia Creek Chub värejä. Harmaa selkäinen Silver Shiner muunnos kerää USA:n huutokaupoissa hyvät noteeraukset. Yllä kuvissa esiintyneet äärimmäisen harvinaiset Baby Pikie ja punainen Baby Wiggler ovat löytäneet tiensä Suomeen ilmeisesti ennen sotia. WWW ry:n huutokaupoissa on myyty lähes joka kerta erittäin harvinaisia Creek Chub värejä. Herää väistämättä kysymys miten ne on tänne saatu? USA:sta osteleminen ei ollut ihan arkipäiväinen asia vielä 50-luvullakaan saatikka sitä ennen. Ehkäpä tämäkin asia selviää kun jaksetaan selvittää.
Vasemmalla Pikie, Baby Pikie ja Midget Pikie Silver Shiner Special värissä. Oikealla harvinainen Suomeen tuotu erikoisvärinen Baby Pikie.
Askit ja koodit
mmäisen vuosikymmen aikana Creek Chub vaappuja myytiin ns. Introduction askeissa. Keltaiset, vaaleat tai ”pahvin väriset” askit näyttävät varsin ankeilta, mutta ovat keräilijöiden keskuudessa kuumaa tavaraa. Suomesta askeja on turha etsiä. USA:ssa Lang’sin huutokaupassakaan niitä ei myydä edes joka vuosi.
Vasemmalla #200 Baby Wiggler. Harvinainen beige PAT. PENDING -kuvalaatikko on peräisin 1910-luvulta. Oikealla NRA (National Industrial Recovery Act) leimattu Pikie aski (1933-36)
Myöhemmissä askeissa kuva-aihe vakiintui käytännössä vivahteita lukuun ottamatta samalaiseksi. Muovikaudella kaunis perinteinen aski muuttui halvemmaksi (ja rumemmaksi). Muutamia tunnistusta helpottavia seikkoja askeissakin on. Uistinten yhdistetty malli- ja värikoodi muuttui vuonna 1925, mikä on hyvä tietää kun yrittää sovittaa uistinta oikeaan askiin.
Aivan alussa malleilla ei ollut malli- eikä värinumeroita. Mitäpä sitä neljää erilaista vaappua numeroimaan. 10-luvulla otettiin käyttöön numerointijärjestelmä, jossa eri värit esiintyivät eri koodeilla eri malleissa. Esim. ”punapää” oli Wiggler mallistossa (100-sarja) numero 4 ja Open Mouth Shiner (500-sarja) mallistossa numero 2. Vuonna 1925 siirryttiin numerointijärjestelmään, jossa sama väri esiintyy eri malleissa lähes aina samalla numerolla. Alkuperäiset värikoodit olivat kuitenkin juurtuneet jo niin syvälle että ”00” -värikoodin merkitys jäi osin edelleen mallistosta riippuvaksi. 100- ja 200-sarjan Wigglereissä ”00” -väri oli edelleen alkuperäinen Chub color kun taas esim. 700-sarjan Pikiessä ja monessa muussa mallissa se on raidallinen pienen hauen väritystä matkiva ”Pikie”.
Lähteitä:
HArold E. Smith: Collectors Encyclopedia of Creek Chub Lures and Collectibles
Schröder luettelot: 1925, -26, -33, -35, -37, -47, -53, -56
Stockman luettelo 1921