4.5.2024 Päijänne, Jori Paukkonen
Wanhat Wehkeet ja Wieheet ry:n vuosikokous risteily sekä retki Päijänteelle
Toukokuinen aamu valkeni aurinkoisena kun suuntasimme auton keulan kohden Sysmässä sijaitsevaa Ilola Inn:ä ja siellä Airolan laituria, joka oli sovittu kohtaamispaikaksi tulevalle retkellemme. Laiturissa meitä odotteli tyylikäs valkokylkialus Jenni-Maria III, joka kipparinsa johdolla tuntee kotivetensä kuin omat taskunsa. Yhdistyksemme jäsen Markku Lepistö oli järjestellyt aluksen miehistöineen meille. Paikalle oli saapunut yhdistyksemme jäsenistöä ja kaukaisimmat olivat tulleet Turusta.
Retken ja risteilyn tarkoitus oli vierailla uistinmestari Toivo Pylväläisen kotisaaress Koreakoivussa, sekä pitää yhdistyksemme sääntömääräisen vuosikokous ja myös kalastaa vetouistellen päijänteen hienoja taimenia. Kevät oli jo pitkällä sillä sinivuokot kukkivat mantereella, mutta Päijänne oli viellä osittain jäähileessä. Jäähileistä syntyvä sointu oli aika taian omaista kun suuntasimme kulkumme Tehin selälle jossa vesi aaltoili jo vapaana.
Lepistön Markku oli tuonut mukaan valokuvia ja Pylväläisen tekemiä uistimia sekä työkaluja joita Toivo oli käyttänyt tehdessään vappuja, matkan aikana keskustelimme Pylväläisen elämästä saaressa, hänen tuotannostaan ja vaikutuksesta suomalaiseen vaappujen kehitykseen, keskustelujen lomassa nautimme herkullisen keitto lounaan päijänteestä kalastetuista kaloista, keitto oli todella herkullista ja sopi todella hyvin päivän teemaan.
Vierailu Koreakoivussa ja Toivon kotimökissä oli tunteita herättävä, saari joka sijaitsee suurten selkävesien keskellä on tuonut omat haasteensa siellä elämiseen ns. rospuuttokelien aikoina. Markku piti mielenkiintoisen esitelmän Toivon elämästä saaressa, vaappujen teosta ja vaikutuksesta vaappujen kehitykseen sekä Toivon kalastuksesta, josta tuli hänen lopullinen ammattinsa. Suosittelen lämpimästi lukemaan kirjan joka kertoo Toivo Pylväläisen elämän kerran, kirjan on kirjoittanut Markku Lepistö.
Paluumatkalla pääsimme tositoimiin kalastuksen tiimoilta, laitoimme 8 vapaa pyytämään, kohdekaloina tietenkin järvitaimen ja -lohi. Valitsimme vaaput uimaan ja toivo oli korkealla missä hetkessä kitkajarru ilmoittaa siiman päässä taistelevasta saaliista. Olimme potentiaalisilla otti paikoilla, silti emme saaneet kontaktia kalaan. Liekö vedenlämpötila ollut se syy, ettei tärppejä tullut.
Päijänteen ja järviluonnon kauneus, kalastus ja jäsenistö tekivät tästä retkestä ikimuistoisen ja keskustelimme että tälläisi tapahtumia tullaan jatkossakin järjestämään. Kiitokset kaikille retkellä olleille, Jenni-Maria III miehistölle sekä laivakoiralle. Tarina loppuu, legenda elää, suora lainaus kirjasta Toivo Pylväläinen Päijänteen erakko. Toivon elämäntyötä kunnioittaen Wanhat Wehkeet ja Wieheet Ry.
Jutun kirjoittaja ja laivakoira ihastelevat keväisen Päijänteen kauneutta