Teksti: Toivo Pylväläinen, Toim: Jukka Suomi. Julkaistu WWW ry:n lehdessä n:o 3/2010
Taas lähdettiin Uistimen vetoon eräänä kauniina iltapäivänä. Mielessämme oli joka kerta se iso Hauki jonka oli nähnä jo useampikin kalastaja ja joka oli tehny kymmenille kalastajille kepposijaan. Olihase jo kerinnä meilenkin näyttää tapansa. Koska kerrankin sattui Myrskysä veneen että keulasta putosi Eväskonttimme järveen ja Vaikka se jäi veten pinnalle ja ruvettiin heti sitä pois ottamaan niin silloin kohosi Ammoittava kita ja kahmasee kontin, Jossa oli 3 siikaa 2 miehen muona sekä kaikki tarvittavat keittovälineet elikä Riimus sekä ämpäri ja Isonpuoleine puusta Valmistettu Kauha sekä Työasioita lapijo sekä Rautaseiväs ja Kirves. Herätyskello oli kääritty huopapeitoin sisään ettei järvi ilma kastasi sitä. Kello oli täytessä vetossa käynti sekä herätyspuoli. Herätys oli laitettu kello 2 koska kalaan lähtetään aina varain. Kaikki meni yhtä aikaa hirviön kitusiin
Koko viikko toisen perään Joka aamu istuu Parkkikallijon keulalla ja korva tarkkana olin varma siitä että kello soi jonakin aamuna ja silloin pääsen tietämään missä peto on. Eräänä aamuna alkoikin kilinä kuulumaan Länttä kohti silloin tuli kiiru seurata varmapaikka ja helposti sen löysinkin koska kello vielä soi.
Merkisin paika ja läksin Miettimää Millä tuon peton sais etes vankituksi. Kaveri oli ottamassa tietoa kalamiehiltä olisko ne surmannut sitä erikoispetoa.
Saiko Pylväläinen ylös Kinisselän Isonhauen ja sen mukana takaisin Riimuksen, lapijon, kellon ja muut varusteet? Tämä jäänee ikuiseksi arvoitukseksi, sillä seuraavalla sivulla Pylväläisen muistikirjassa on muistiinpano vuodelta 1925. Liekö tehty sätkiä Isonhauen loppuratkaisusta?
