Teksti: Matti Myllykangas, kuvat: Jukka Suomi ja Matti Myllykangas. Julkaistu WWW ry:n lehdessä n:o 2/2011
Pekalla pysyy rumpupalikat käsissä ja kuorossa ääni oikeassa sävellajissa. Musiikkiharrastusten lisäksi hän myös valmistaa Oulussa Toppilassa Irmantiellä kerrostalon kerhohuoneen nurkkauksessa lohilappuja, vaappuja ja tarvittaessa myös perhoja kalamiesten tarpeisiin. Mehupekka nimi on tunnettu alan harrastajien keskuudessa. Pekan valmistamissa tuotteissa on nähtävissä oululaisten jo edesmenneiden lohilappujen tekijöiden perinne ja myös omien käsien taito, vailla teollisen sarjatuotannon tuntomerkkejä ja kaupallista kiiltävyyttä
Lohi ja Outo lintu (malli Murto)
Syntyjään Pekka Lukkarila on kemiläinen ja syntymäpäivä on 9.11.1928. Pekka kertoo, että hänen lapsuuteensa kuului meri ja sen haju. Hänen suvullaan oli saari Kemin edustalla, jossa hän vietti lapsuudessaan lukuisia kesiä ja kesiin kuului tietenkin kalastus merellä Kemin ympäristössä. Vieläkin hänellä on kesämökki Kemin Ajoksessa, jonne on Oulusta helppo matkustaa yhdessä vaimon ja muun perheen kanssa.
iten Pekka kertoo saaneensa vaikutteita ja apua Matti Pikkaraiselta. Pikkaraisen saunan porstua oli paikka, jossa uistimen valmistajan salat siirtyivät nuoremmalle kaverille. Pekan hallussa olevat Werkko 22:n stanssit ovat peräisin Pikkaraiselta. Muistaapa Pekka myös kauppamatkoillaan Tenojokivarteen toimittaneensa sinne Pikkaraisen pätäköiden ohella (joitten laadun esim. Jouko Niemivaara on erityisesti maininnut) 50 Werkko 22 lohilappua. Arvokkaan stanssikokoelman Pekka osti Väinö Rajalan pojalta Matilta. Kauppaan 16 stanssin ohella kuului myös kaksi venettä
Werkko 22 stansseille tehtyjä Lukkarilan lappuja.
Ainakin Armas Suomenrinteen kaupassa on tuotantoa ollut myynnissä. Pekan omissa kokoelmissa on tuttavilta aikanaan saatuja tuotteita laaja valikoima. Lapuissa on lukemattomia värivaihtoehtoja ja myös materiaaleja: symbaalin ohella pronssi ja myös alumiini. Monet käyttäjät ovat olleet tyytyväisiä käsintehtyjen lappujen uinnin ohella niitten patinoitumiseen, joka monen mielestä parantaa kalastavuutta. Onpa tekijällä taitoa riittänyt myös hopeisiin uistinaiheisiin korvakoruihinkin. Materiaaleissa yhteistyökavereina ovat olleet niin Outokummun työntekijöitä kuin myös hopeoinninkin taitajia. Mutta niin kuin monella muullakin taitajalla, uistimen valmistuksen saloihin perehtyminen ei ole tarttunut perillisiin.
Symbaalista tehtyjä Lukkarilan lappuja, yllä malli Könni, alla EH2 ”sovitus”
Monet lohimiehet varsinkin Väylän varrelta ovat vuosien varrella lähettäneet Pekalle toivomuksiaan lapuista, jotka Pekka on verstaallaan työstänyt. Eino Honkasen lapuilla, erityisesti numero 2:lla on myös ollut merkittävä vaikutus. Ja onpa eri teoksissakin esitelty myös Pekan omia malleja: Mehupekan kenkä, Mehupekka, Lukkarin lusikka. Monista perinteisistä malleista on myös Irmantien verstaalta lähtenyt uusia sovelluksia niin mallien kuin esim. maastopukuvärityksenkin osalta Eikä unohtaa sovi myöskään persoonallisia vaappumalleja, jotka ovat syntyneet oman inspiraation tuloksena. Lappujen myynti on ollut vähäistä: muutaman kerran niitä on ollut myyntikohteina huutokaupoissa ja esim. Huuto Netissä ja esim. allekirjoittanut on voinut välittää lappuja ensisijaisesti Väylän soutajille. Kalastavimpina lappuina ovat olleet EH 2-sovellukset, malli-Murto, Werkko 22 ja titti- tai kossilaput.
Vasemmalla edestä lukien Malli Murto, EH7 ”sovitus” ja EH2 ”sovitus”. Oikealla edestä lukien symbaalista tehtyjä lappuja Tapaus Tanner, Väiskin Kippura ja Tuira 61, joka on Pekan sovitus SMEDS 33:sta ja Tiura 71:stä ja se on peräisin Väinö Rajalalta.
Viime vuosina harrastusta on vähentänyt Irma-vaimon vaikea sairaus, joka on vaatinut Pekalta paljon aikaa. Uistinten valmistus ei kuitenkaan ole kokonaan loppunut eikä myöskään musiikkiharrastus: vetreä 82-vuotias touhuaa vieläkin säännöllisesti neljässä eri kuorossa ja bändissä niin laulajana kuin rumpalinakin. Erityisen tärkeää Pekalle on ollut veteraanikuoroissa toimiminen. Ja näkyypä musiikkiharrastus myös lapuissa: rumpujen symbaali on Pekan stansseilla taipunut lohilapuiksi. Lapuille on tyypillistä vahva käsityön leima ja myös taiteilijan näkemys ja vapaus. Käyttäjät pitävät Pekan lappujen uintia erinomaisena, lappuja helposti uitettavina. Myös saalisilmoituksissa on useasti nähtävissä vieheenä ”lappu Lukkarila”.
Pekka Lukkarila on tehnyt myös vaappuja. JAN vaappua muistuttava loviotsainen vaappu on 78mm pitkä. Oikealla on kaksi kappaletta Panda-foliolla päällystettyjä 65mm pituisia Spearhead -mallisia vaappuja.
Lukkarilan lapuille tunnusomaista on myös sisäpinnan iskupisteet jotka tyypillisesti on tehty muovista. Lappujen sisäpintaa kannattaa tarkastella huolellisesti. Merkinnät ovat yleensä hentoja kaiverruksia. Edessä 2kpl lappuja mallia Tuira 61. Takana malli Könni, joka on Lukkarilan sovituksena muuttunut Känniksi.
Edessä 2 kpl Tittilappuja, Takarivissä 2kpl erikokoista Joppari lappua, joka on saanut nimensä esikuvaltaan Juhani Salmelan Tullimies -pelliltä.
Vasemmalla 2 alumiinista tehtyä Lukkarilan lappua: Helmipelti ja Tosibaha. Oikealla pronssista tehty lappu.
Vasemmalla uniikit Lukkarilan Kaksoskeskoset (pituus 44mm). Oikealla erikokoisia osin uniikkeja Helmipelti malleja.
Pekan lapuista löytyy huumoria, mielikuvitusta ja huikeaa metallinkäsittelytaitoa.
Monet käyttäjät ovat olleet tyytyväisiä käsintehtyjen lappujen uinnin ohella niitten patinoitumiseen, joka monen mielestä parantaa kalastavuutta.(molemmat mallia EH2)